Mekin ollaan mestareita..

Kyllä, elämäni ja urani ensimmäinen suomenmestaruus on totta. Voitimme viikonloppuna keskussairaaloiden välisen suomenmestaruuden lentopallossa. Ja joukkue luonnollisesti on Tyks. Pelattu on näitä pelejä kymmeniä vuosia ja koskaan "pikkupoika" ei ole tullut Turkuun. Yleensä se on matkannut Tampereelle. Itse olin matkassa viidettä kertaa.

Joukkueita oli tällä kertaa 11 ja otimme jo ensimmäisenä päivänä yllätysvoiton Tampereesta ja samoin voitimme Seinäjoen ja Oulun. Lauantain viimeisen pelin Jyväskylää vastaan sen sijaan hävisimme mennen tullen. Sunnuntaina jatkettiin voittamalla Kuopio ja sitten välierissä saimme vastaamme isäntäkaupungin eli Helsingin. Sen voitimme niukasti 2-1. Tämän pelin jälkeen se oli totta. Me olimme saaneet mitalin...ja olimme jo tosi iloisia ja yllättyneitä. Vielä oli yksi peli pelaamatta ja se olisi tietysti kultamatsi ja  vastaan asettuisi kukas muukaan kuin Jyväskylä! Lähdimme peliin altavastaajana edellisen päivän perusteella. Mutta mitä teimme. Voitimme ensimmäisen erän todella isolla erolla, meillä oli aivan mahtavaa peliä. Kaikki onnistui, aivan loistava porukka. No, ilo loppui lyhyeen kun toinen erä meni sitten Jyväskylään, mutta vain 2 pisteen erolla. Ja sen jälkeen pelattiin vielä jännittävä kolmas erä, jonka me sitten lopulta voitimme aika reilusti. Näin se sitten lopulta oli. Aivan mahtava fiilis. Voitimme koko turnauksen ja saimme mitalit kaulaamme ja hienon "pikkupojan" kotiin vietäväksi. Hieno joukkue ja hienosti pelasimme kaikki pelit. Olipa kivaa!

Ja mikäs siinä oli sitten juhliessa, kun Suomi nappasi sen kauan kaivatun maailmanmestaruuden jääkiekossa. Kyllä voittaminen on vaan niin mukavaa!

Koirarintamalla koirat viettivät sitten lomaa mummolassa. Welmun ei siellä juuri tarvitse tehdä mitään, mutta omatoimisesti se kyllä treenaa mm. paikallaanmakuuta ennen ruokaa. Hyvä poika! Koirat olivat lopulta aina tiistaihin asti porukoilla, ja alkoi jo paniikki iskeä. Sunnuntaina kerta on se tokokoe. Ja multa kun jäi kuumeen takia viime viikon Lentsun kurssikin välistä, niin jännitys nousee. No eilen sain koiran ja hetimiten reenattiin pikkasen seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa. Oikein hienosti koira ne muisti.. samoin tänään otettiin sitten enemmän. Reenasin aloliikkeitä kisapalkalla. Hieno koira. Osaa kyllä, mutta miten on laita kun on porukkaa ympärillä. Täytyy vaan luottaa koiraan. Lisäksi otettiin muutama tunnarin haku ruohikosta. Oikein hienosti hakee.

Huomenna pääsen taas Kupittalle Lentsun silmien alle ja perjantaina ois tarkoitus mennä Ruskon koululle reenaa porukan kanssa. Ja ehkä jopa agilityyn menemme Saanan kanssa. Vitsi, en malta odottaa!