Treeni-iloa!

Torstai viikko sitten ja Lentsun ensimmäinen kurssikerta: Treenipaikkana Kupittaa, mutta ei sentään nurmikko vaan parkkipaikka kioskin ja tien vieressä. Heti tuli sellainen olo, että voinko ja uskallanko ees koiraa vapaaksi päästää. Ei juuri kun olla treenattu häiriössä tai meille ei siis lapset tai tallielämä hevosineen oo mitään häiriötä. Huoli oli turha, koira ei karannut...  No ihan treenattiin ja katsottiin osaako meidän koirat ees mitään. Perusasennosta aloitetaan korjaus, koska Welmu pikkasen jää vinoon eli takamus ulospäin. Eli tähän tarkkuutta, että on aina suorassa. Sitten luoksetuloa. Welmu oli unohtanut, että tässä liikkeessä kuuluu pysyä paikallaan kunnes tulee käsky. Tuli hienosti sivulle, mutta ilman käskyä. No Welmun kanssa olen oppinut sen, että muutaman kerran palauttamalla sen paikoilleen, niin homma alkaa taas toimia. Kuten tälläkin kertaa.. Seuraamisessa sitten olikin koiran mielenkiinto jossain muualla kuin mussa tai seuraamisessa. Mutta kun sain sen hieman leikkimään kanssani, niin johan oli parempaa. Ensin hihnassa ja sitten ilman hihnaa. Mutta selkeästi tähän(kin) tuli kotiläksyä, eli pieniä iloisia seuraamispätkiä pienen rieuhumisleikin perään. Pysyisi se kontakti sillloin parempana. Lopuksi otimme paikallaanmakuun ja kaikesta mielenkiinotoisesta ympärillätapahtuvassa huolimatta tässä Welmu oli hieno. Mutta tätä on treenattu eniten, sen voin sanoa.

--> viikon aikana sitten treenattiin päivittäin sivulla suorana olemista. Alkaa tuottaa tulosta. Tämän lisäksi ollaan treenattu seuraamista lyhyitä pätkiä riehumisen jälkeen ja kontakti on parempi. Tallilla, kun Saana ratsastaa, on yleensä hyvä hetki maneesissa harjoitella ja Welmu kyllä seuraa  tosi hienosti, kunhan saan siihen sen kontaktin. Maneesissa treenattiin myös luoksetuloa ja nyt pysyi paikalla odottaen käskyä. Kaukoihin olen  saanut nyt vihdoin otettua hieman enemmän etäisyyttä ilman, että Welmu siirtää istumaan noustessa takapäätä eteen. Pikkuhiljaa olen lisännyt sinne ylösnousemisen, ja tämä vielä onnahtelee, kun Welmu on niin kovin innoissaan. 

Viikko vierähti nopeasti, niinkuin tapana on. Ja koitti jälleen torstai. Olimme hyvissä ajoissa Kupittaalla, kun kerrankin oli aikaa... lomalla meinaan. Treeneissä teemana alustalle meno hyvässä vauhdissa. Welmu hoksasi tän kyllä, ohjaaja ei aivan.. Sitten liikkeestä seisominen. Tää ei oikein sujunut. Ongelma on se, että Welmu on yhdistänyt seisomiskäskyyn mun käden heilautuksen eikä siis itse käskyä. Joten tää nyt treeniin niin, että leikin lomassa seiskäskyjä ja palkka ja vielä niin, että kädet taskussa tai piilossa. --> tätä ollaan sitten treenattu ja tarjoaa välillä istumista, mutta ei enää makaamista.. ja usein jo pysähtyy. Jee!! Onneksi tai mun onneksi Welmu on villakoira ja nopea oppimaan asioita... Mitäs vielä me reenattiin... ryhmäliikkenä seisominen... palkka ja kaikki avut sallittu. Joo ihan okei... Paikallaanmakuu taas hienosti. Joskin käskystä maahanmeno oli hieman hidas, mutta meni kumminkin.

Että tällaista treenirintamalla. Koiran kanssa...

Lapsetkin ovat treenanneet, Wiltsu oppi ajamaan viime viikolla polkupyörällä ilman apupyöriä ja samantien oppi ottamaan itse vauhdinkin. Minni oppi myös ajamaan tai ainakin nyt ymmärtää polkemisen merkityksen. Viime syksynä ei ollut hajuakaan asiasta.  Oltiin eilen Wiltsun kanssa jo pidempi lenkki, itse yritin juosta, mutta ongelmia tuotti meidän vanharouva Nata, joka tuli pääsiäiseksi hoitoon. Nata kun jaksaa, mutta omaa tahtiaan eli ei ole kiire minnekään... mitä toisaalta voi 15-vuotiaalta jo odottaakin. Welmu vetää vetovyössä kieli vyön alla ja Nata vetää toiseen suuntaan... ja pakko pitää kiinni ettei se eksy. ;-) No tänä aamuna lähin reippaalle lenkille, mutta Nata sai jäädä kotiin. Tehdään sen kanssa sitten omatahtinen lenkki. Eiköhän se ole sen jo ansainnut.

Hyvää pääsiäistä ja treeni-iloa kaikille, eiköhän näillä ilmoilla kelpaa treenatakin!