Tarttee varmaan vaihtaa toi blogin otsikko... tai toisaalta se kuvaa hyvin meidän elämää... todella welmumaista, joskin se ei liity koiriin millään lailla... :-) Mutta mutta joulukuuta eletään ja joulu lähestyy... toisaalta mukavaa, koska sitten vuosi vaihtuu ja kevät on jo lähempänä kuin arvaammekaan. Lunta on mukavasti ja pakkasta aivan liikaa - ainakin mulle. Jostain kumman syystä en ole lainkaan sopeutunut tuohon pakkaseen. Eikä sen tarvi olla kuin hiukka yli 10 astetta, niin mulle riittää. Positiivista on se, että lapset eikä koiratkaan tuo lainkaan hiekkaa tai roskia sisälle. Ja varsinkaan ei tule hiekkaakaan, kun ei ees hallille pääse menemään tai jaksa voisi olla se osuvampi sana.
Missä me sitten olemme olleet... lentopalloa nykyisin on meidän elämä.. jollei Saanan niin sitten omat treenit tai pelit tai sitten jonkun muun, mutta lentopalloa... niin ja Kupittaalla olemme olleet, emme kuitenkaan tokoilemassa vaan yleisurheilemassa.. Saana jo alkoi olemaan vihainen, kun en ilmoita häntä kisoihin. No saamansa piti ja olemme olleet kisailemassa ja hän myös treenaamassa Kupittaalla.
Ja tottakai ehdimme käydä myös tallilla, Papua katsomassa ja hoitelemassa. Tällä hetkellä pikkuisten kanssa mennään metsään, kun itse en jaksa selkään nousta.. hepo pitkässä narussa kuin koira, tytöt selässä kax päällä ja koirat vapaana. En ole muuten tuolla yhdistelmällä vielä koskaan kuullut kommenttia... "voitko laittaa koirat kiinni" Juu juu... odota niin päästän tän hevosen ensin irti ;-) Saanan tullessa mukaan, hän hoitelee tuon ratsastuspuolen. Ja koirat nauttii, niin ettei Welmu ees haluu yleensä pois lähteä ;-)
Niin ja koska joulu lähestyy, niin tottakai joulujuhlia on harva se päivä... ja viikonloppu. Pikkusten joulujuhla oli viime viikolla ja oikein ihanat pikkujuhlat olivatkin. Olivat oikein enkeleitä... suloista..
Seuraava päivitys ehkä ennen joulua.. tai sitten ei :-)
p.s Lentsu vinkkasi (tai melkein uhkasi... ;-) ) laittamaan ylös treenamisia... niin laitetaan sitten...kyllä ne koiratkin tai koira treenaa... kotitokoilua... Welmu osaa jo hienosti vähän kaikkea. Kaukot menee suht hyvin jo ainakin maasta istumaan ja toisinpäin. Seisomaan vielä liian "innokas", tahtoo edistää. Jäävissä maahanmeno alkaa olemaan myös aika hyvä. Pientä viivettä edelleen esiintyy. Seisominen onnistuu ja ei onnistu... istuminen jätetty toistaiseksi, kun tahtoo seisomisessa sitä tarjota kovin helposti. Seuraaminen aika hyvää, kontakti häviää ajoittain. Pujottelu jalkojen välistä on tosi kivaa. Samoin puunkierto on niin kivaa, että hihat repeää. Kiva omistaa villakoira joka kuumenee tokotreeneistä!!!! Mitäs vielä... paikallaan alkaa jo pysyä pidempiä aikoja ja ollaan harkattu pää maassa makaamista. Se kun Welmulla tulee jotenkin luonnostaan, vaatii kyllä vielä toistoja kuten noi kaikki muutkin :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti