Kyllä se aika kuluu nopsasti ja vuodet vierivät. Meitin pikkuneiti Saana täytti lauantaina 10 vuotta ja niitä sitten juhlitiin sukulaisten ja ystävien kesken. Synttärilahjaksi kuulema halusi pelkkää rahaa, kun aikoo säästää, että saa ostaa itselleen bordercollien ja nimenomaan toffeenvärisen... unelma elää hänellä. Täytyy varmaan laittaa jo nyt anomus vetämään...
No kunhan nyt selviää Welmusta ja sen tuomista haasteista, niin eiköhän sekin onnistu... tällä hetkellä ainakin Welmua hoidetaan hyvin ja Welmu ottanut paikan Saanan vierestä ja seuraa häntä melkein kaikkialle.
Mitäpä muuta.. viimeistä lomaviikkoa vietellään ja täytyy sanoa, että olen kyllä ihan töihin mielelläni palaamassa. Olen sen verran aikatauluorientoitunut ihminen, että kun on selkeä rytmi, niin kaikki on jotenkin helpompaa. Saan tehtyä satakertaan enemmän asioitakin. No toisaalta lomalla kuulukin olla tekemättä mitään vai kuuluuko?
Ollaan me jotain tehtykin. Welmun tokoilut jatkuneet keskiviikkoisin Kupittaalla Lentsun tarkan valvovan silmän alla. Niin ja kyllä me harjoitellaan joka päivä kotonakin. Viime keskiviikkona oli seisominen työn alla ja kyllä se töitä teettääkin. Tuli valtava hiki kun treenattiin. Welmu ei ollut lainkaan halukas lähtemään lelun perään saati leikkimään lelun kanssa. Makupalatkin tais olla liian laimeita (juustoa tällä kertaa, kun makkarat loppu.. niin ja viimeksi treeneissä tytöt ehti syödä kaikki makkaramakupalatkin ennen Welmua...). Loppujen lopuksi asvaltilla toimi harjoitus, mene koiran edellä, sano seiso ja heti makupalan heitto perään. Asvaltilta löysi makupalan toisin kuin nurmikolta ja aika nopsasti Welmu sen tajusi. Nyt kotona jo tajuaa muutenkin homman nimen, joskin kuumuus on tehnyt tepposet, että eipä juuri koiraa kiinnosta... ainakaan aamupäivän-päivän treenit. Illalla asia on toisin. On toko haastavaa, yrittää löytää oikea tapa opettaa koiraa, mutta sitä varten on onneksi loistavia kouluttajia kuten esimerkiksi Lentsu, joka jaksaa vääntää rautalangasta näitä asioita. Kyllä aksa on helppoa...
Aksattu ollaan Taikan kanssa niin, että Saana meni pientä pätkää ajatuksena, että olisi jopa osallistunut epiksiin. Mutta ei vielä tällä kertaa. Mutta voisivat treenata kumminkin ja ensi vuonna mennä vaikka noihin junnujen kisoihin. Muuten ollaan oltu tauolla. Welmu on treenannut puun ja siivekkeen kiertoa. Ei vielä oikein jaksa innostua, menee jotenkin... niin ja jos tulee äitiinsä, niin sytyy aksaan ehkä viisivuotiaana...
Eilen oltiinkin testaamassa vesipuisto. Se oli ihan kiva, mutta ilma... oli lämmin, mutta tuuli, joten tuli kylmä aika nopsasti. Itse en mennyt kuin muutaman mäen. Saana sen sijaan meni useampiakin isänsä kanssa, mukana menossa myös tädit ja sedät. Pikkuneidit laskivat myös muutamasta pikkumäestä, mutta ainakin Minnille tuli kylmä aika nopsasti. Onneksi noilta pieniltä ei mene maksua, kun ois mennyt rahat aivan hukkaan. Olisin lisäksi kaivannut leikkipaikkaa, jotain muutakin kuin pomppulinnoja.
Jaahas että tällaista tällä kertaa... palaillaan jälleen... pian toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti