Tässä blogissa on yksi iso virhe. Se ei todellakaan päivity itsestään. Päivät menevät eteenpäin ja eivät odota.. ja ajatukset tai teot eivät siirry ilman kirjoittelua. Elämisen arkea sanoisin. Ja kun ei kirjoita tänne niin voi vain todeta, että elämämme tällä hetkellä on todellakin niin täynnä kaikke kivaa, joten jostakin sitä aikaa pitää ottaa.

Kuten työkaverini tässä taannoin totesi, että hän pahoin pelkää, että minä laiminlyön pahasti televisiota ja tietokonetta... ja siinä hän todellakin on aivan oikeassa.

Me olemme viettäneet aikaamme hevostallilla Linaa hoidellen. Koirakentällä Zimbon kanssa aksaten ja Welmun kanssa tokoillen. Saana myös on aksaillut Welmun kanssa, sen mitä nyt kipsi jalassa pystyy treenaamaan. Nyt on leikkaus kylläkin suoritettu ja kipsiaikakin jo takana. Hyvin jaksoi neiti kuusi viikkoa. Vielä muutama viikko pienellä varauksella ennen kuin ruuvi vielä otetaan pois ja kuntouttamisen saa aloittaa aivan tosissaan.Welmu on oppinut tänä aikana istumaan ämpärin päällä ja haukkumaan käskystä ja tanssimaan ja mitä vielä...

Tokojutut ovat suht voimissaan. Seuraamisen kontakti parantunut. Joskin edistää aika ajoin tosi paljon. Tätä olen yrittänyt korjata lyhyillä pätkillä ja perusasennosta palkkauksella. Joskun palkaanut liikkeestä taaksepäin. Kaukokäskyt lukuunottamatta seisomaannousua alkaa olemaan jo aikast hyvä. Ja nouto on melkein valmis... pientä hiomista kyllä vieläkin vaatii... Merkki on edelleen Welmun lemppari. :-) Ruutu on ollut tauolla... talven... Siihen ehkä tarttis tarttua taas.

Mitäs sitten Taika. Elelee ja olelee ja käy välillä hakemassa lahjakortteja Tsaun kisoista. Lahjattomat treenaa... sanoo Taika. Jolla siis on kaikki arvokisoihin tarvittavat nollat kasassa ilman että ollaan treenattu tai oikeastaan ees kisattu. Mukava koira, jonka kanssa on joskus treenattu tosi paljon ja joka palkitsee nyt nöyryydellä ja iloisuudella tehdä ratoja. Loistava koira. Täyttää elokuussa 10 vuotta. Tsaun minijoukkueessa mahdollisesti nähdään sitten kesäkuussa. Yksilöönkin kai mennään.

Zimbo... voi ihanaa Zimboa. Aivan mahtava koira taitoineen ja vauhdiltaan mutta korvien väli ei oikein kisoissa pidä.. suurin osa kisaradoista päättyy keskeytykseen. :-( Ne kontaktit ovat vaan niin epävarmoja. Ei vaan koira malta. Muuten kyllä radat sujuvat jo suht hyvin. Liiankin hyvin...

Tällaista, ei mitään erikoista. Sain mieheni takaisin maaliskuun lopulla, kun oli ulkomailla kolmisen kuukautta työharjoittelussa. Aika hurjaa... oltiin tyttöjen kaa nelistään. Mutta arki on palannut tai sellainen arki, kun meillä eletään. Kuten jo Saanan kaveri totesi: "Teidän perhe on ihan hullu... mut silleen hyvällä tapaa... " - Mitä se ikinä sitten tarkoittaneekin.. ;-)