Fin CH, V-98

Cemballen´s Never Say No 

NATA 

6.4.1996-1.10.2011

Elämä osaa yllättää niin surussa kuin ilossakin. Olin tänään hakemassa Nataa hoitoon minulle ja ihmettelin ettei se nouse tervehtimään koristaan ollenkaan. Äitini totesi siihen ettei se pääse omin voimin ylös. Oli ollut aamusta asti jalaton ja vain matolla pysynyt hädin tuskin pystyssä. Liukkaalla lattialla jalat eivät kantaneet lainkaan. Olivat vielä eilen tehneet pitkän lenkin, mutta tänään ei tullut kuuloonkaan. Olivat jo kantaneet ulos pissalle. Totesin vain surullisesti, että nyt on Natan aika. 15 ja puoli vuotta ikää ja loppuun asti arvokkaasti.  Sain ajan eläinlääkääriin ja kun pääsin sinne oli Nata jo aivan uupunut. Nukkui vain sylissäni ja jalat eivät kantaneet enää ollenkaan. Nyt Nata on poikansa Rikin kanssa yhdessä niinkuin olivat aina täälläkin. Kolme kuukautta Rikin jälkeen lähti Nata. 

Olen onnellinen, koska olen saanut elää näin pitkään yhdessä elämäni ensimmäisen koiran kanssa. Ilman Nataa ei olisi minulla muitakaan koiria. Natalla on valtavasti jälkeläisiä jopa neljännessä polvessa, joissa Nata jatkaa elämäänsä. Elämäni koira, joka opetti minua valtavasti ja jonka kanssa harjoittelin kaikki asiat "väärin". Mm. agilityn kontaktit (ottikohan se koskaan niitä... vaikka kolmosiin päästiinkin..) samoin toko meni "pakottamisella", joskin se oli sen ajan henkikin. Näyttelyissä Nata loisti, ainakin niissä missä käytiin. Suomen muotovalioksi Nata tuli 1998, kun siitä samalla tuli ryhmänäyttelyn Best In Show. Ei siis mikään hullumpi näyttelytähtönen. Mahtava koira mahtavalla luonteella varustettuna. Viimeiset vuodet Nata asui vanhempieni luona, koska sillä oli yhdessä vaiheessa kovin matala verensokeri ja sitä piti valvoa ja ruokkia säännöllisesti. Tämä oire kyllä poistui, mutta Nata jäi asumaan pysyvästi vanhempieni luokse. Siellä Nata sai maailman parasta hoitoa ja huolenpitoa. 

Kiitos Nata kaikista yhteisistä vuosista. Ikävä on suuri, mutta muistot kantaa meitä.