tytöt Wiksu, Nasu ja Zara

tytöt Wiksu, Nasu ja Zara

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Rikin lähdöstä on kulunut viikko ja elämä jatkuu. Olin jo pitkään mielessäni miettinyt ja vatvonut päätöstä Rikin suhteen, mutta sitten kun se tuli, niin olen ollut hyvin huojentunut. Riki oli etujaloistaan ja hieman takapäästäänkin jo todella raihnainen ja varmasti kipeäkin. Mutta loppuun asti oma Rikini, aina uskollinen ja siellä seurana missä muutkin.

Riki opetti minulle sen, että koira voi oikeasti olla tunteellinen ja 150% luotettava ja uskollinen. Ehkä jopa välillä liikaakin. Ei myöskään kestänyt vanhemmiten enää lainkaan yksinoloa. (tää kyllä mun syy, kun ei opeta niin kärsii itse seuraukset) Riki oli myös ensimmäinen oma kasvattini ja syntynyt minulle, joten siksikin sen päätöksen tekeminen oli vaikeaa.

Mutta nyt kaikki on hyvin, Riki on kivuton ja saa levätä. Antoi itsestänsä aina kaiken. Riki pääsi myös takaisin kotiin kaunissa pienessä saviuurnassa. Eli jatkossakin Riki on siellä, missä mekin. Tuntuu jotenkin lohdulliselta ja oikealta. Riki eli pitkän ja hyvän elämän. Viimeisen vuoden vanhempieni luona Natan seurana juuri tuon eroahdistuksen takia. Viimeiseen asti kulki ylväänä!

Riki saavutti elämänsä aikana muotovalion tittelin, samoin oli juniorivoittaja -99 sekä voittaja -99 eli samassa näyttelyssä vain 14 kk voitti kaikki aikuiset urokset. Näyttelyt olivat vain lyhyt katselmus nuorena poikana. Agilitysta tuli se meidän juttu ja parhaimmat saavutukset ovat SM-joukkuehopeaa vuonna 2005 Tsaun joukkuessa, SM-9 vuonna 2007 ja samana vuonna myös voitti piirinmestaruushopeaa. Samaisena vuonna taisi olla myös rotumestaruuskisoissa toinen (tälläkin kertaa) Piirinmestaruusjoukkuemitaleita on saavuttanut useampiakin. Agilityvalion titteliä ei sitten saatu, vaikka viimeinen kisa päättyikin Rikin kolmanteen voittoon... yliajalla silloin. Tämä titteli meni sivusuun, koska aina oli joku sadasosalla parempi. Rikillä on paljon kakkossijoja. Nykyisillä valiosäännöillä tätä ongelmaa ei olisikaan. Karsinnoissa käytiin, mutta ongelma oli Rikin riittämätön vauhti. Olimme yhtenä vuonna tekemässä 4 nollarataa ja yhden vitosen, mutta kaikki yliajalla kovien ihanneaikojen  takia. Tokossakin teimme jotain tuloksia ja Rikillä oli oikeus jo kisata voittajassa, mutta koskaan emme sinne uskaltaneet ees yrittää. 

Kiitos Riki kaikista ihanista muistoista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti