Heinäkuun mietteitä

Heinäkuukin on sitten vierähtänyt jotenkin vaihvihkaa... huomenna vietetään Saanan 11-vuotispäivää ja voi sitäkin ihmetellä, että mihin nekin vuodet ovat menneet... huh huh. Neiti alkaa olemaan jo mittaiseni ja kohta jo ohikin ja sekö vasta hullulta tuntuu.

Saana Millin ja Röllin kanssa

Kesä onkin Saanan osalta mennyt levätessä tai oikeaastaan liikuntakiellon merkeissä, kun oikeasta nilkasta löytyi nivelsiteen repeämä ja sitä sitten hoidellaan. Meni nyt sitten tää kisakesä ohi, mutta ainahan noita uusia tulee. Sinänsä hassua, että neiti on kipeällä jalalla tehnyt omia uusia ennätyksiä aika montakin ja jaksanut pelata lentopalloturnaukset yms.

Joo mutta mitä sitten tulee koiriin... Taikan kanssa käytiin karsinnoissa ottamassa kaksi rataa... ekan radan pilasin jännittämällä aivan liikaa. En ole oikeastaan mikään jännittäjä kisoissa, mutta nyt tapahtui jotakin. Se tunne oli vaan niin kamala, ja ihmettelen suuresti mitä oikein tapahtui. Ja tämähän tosiaan pilasi mun kisan. En tiennyt mihin olisi enää pitäyt ohjata. Ekalta radalta hylkäys. Toisella radalla jännitystä ei ollut enää ja ratakin sujui sitten hyvin. Yksi kielto ohjausvirheen saattelemana ja sitten yksi meille harvinaisempi virhe, rimanpudotus. Joten 10 ja hiukka yliaikaa. Joten ei asiaa sunnuntaille. Olimme kyllä Saanan kanssa katsomassa kisat myös sunnuntaina. Näin siis tänä vuonna...

Welmu on treenannut kesän aikana kaikkea opittua ja vähän uusiakin juttuja Saana on sille opettanut. Welmulla alkoi myös Lentsun kurssi kupittaalla (ihanaa ja vihdoin viimein). Mulla kun on se ongelma etten oikeasti tiedä mitä treenaan kun treenaan yksin. Mutta nyt taas sitten valvovan silmän alle. Aluksi ringissä neljä koirakkoa ja pujottelu. Tää meni ihan hyvin. Kovasti Welmua aina kiinnostaa kaikki muut kurssilaiset ja muu ympärillä tapahtuva. Huomaa tosin, että ikää on tullut lisää ja maltti kasvanut ja jaksaa tehdä jo paremmin vaikka ympärillä tapahtuisi muutakin. Treenattiin myös rauhoittumista ja paikallaan makuuuta. Hyvin pysyy. Myös liikkeestä maahanmeno sujuu hyvin. Paitsi että mulla on kova kiire, joten joudun treenaamaan hitaastikävelyä... niin ja painavammalla käskyllä menee nopeammin maahan. Tehtiin myös puunkierron kautta liikkeestä maahanmenoa. Sujuu paremmin makupalapalkalla kuin lelulla, koska jää tuijottamaan vaan lelua. Ennen tätä harjoitetta Welmulle tuli kova paikka, kun meidän treenikentän ympäri alkoi juosta poikaporukka. Mutta onneksi lenkkeilivät aika monta kierrosta, joten muutaman kierroksen jälkeen ne oli ihan ok Welmun mielestä. Samoin maauimalan väki oli kertaalleen haukun kohteena ;-) .
Mutta kaiken kaikkiaan olin tosi iloinen Welmusta ja sen tekemisistä. Mutta ollaan me treenattu kaikkea, vaikka ei aina ees tunnu siltä. Niin ja häiriötreenit meiltä puuttuu. Oon nyt häiriköinyt ja tehnyt kotona niin, että lapset on saaneet juosta ja leikkiä sen nenän edessä. Oon leikkinyt Taikan kanssa tai Saana on tehnyt Taikan kanssa jotain. Näin oon saanut Welmulle malttia pysymään paikalla. Mutta vielä on tekemistä.
Treenien jälkeen ajettiin vielä Tsaukkilaan. Taikan kaa kontaktitreenit ja Welmu otti Saanan kaa vielä kujakeppejä ja puomin alastuloa. Sitten riittikin jo koiran treenit. Jäähdyttelylenkki pitkittyi tunniksi, kun löytyi mustikoita ja kanttarelleja. Ihana Suomen kesä!