Täytyy sittenkin kisata...

Niin, näin sen piti mennä... voittaa puhtaalla suorituksella piirinmestaruus ja kisata ensi vuoden SM-kisoissa... ei olisi tarvinnut kisata...  mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää ja täytyy sittenkin kisata, jos siis aikoo niihin karkeloihin. No toisaalta kyllähän ne tulokset täytyy karsintoihinkin kerätä, joten...

Mutta tuloksiin... joukkueradalla meille hylky (kuten sitten koko joukkueellekin, vain yksi joukkue sai tuloksen ja se oli villiskerhon joukkue, hyvä villikset!), rata hyvä, mun ohjaus myöhässä ja koira lukitsi väärän esteen... et silleen, on sitä reenin puutetta.. Hyppärillä (joka mielestäni helppo rata) tuli nolla ja sijoitus 6/39 eli ihan tyydyttävä suoritus. Aksaradalla tehty hylky, kun tehtiin keppien aloitusvirhe, niin päätin sitten vedättää oikein kunnolla... kontaktit olivat nopeita ja hyviä, mutta yx ohjauskuvio huono ja minä liian hidas, joten koira jälleen väärälle esteelle...  Ihan tyytyväinen kumminkin olin suorituksiin tällä treenimäärällä.

Ongelmana meillä tällä hetkellä on vain se, että ei yksinkertaisesti ehditä treenaamaan. Tai minä en ehdi. Taika tuskin tarttee ees treeniä, vaan minä sitä tarvin. Kaikki aika menee muuhun. Ja oma motivaatio on hieman miinusmerkkinen agilityn suhteen. Syysväsymystä...?

Mutta Welmun kanssa ollaan ehditty treenaa tokoa. (onko lajinvaihto eessä??) Lentsun kurssilla oltiin taas torstaina ja ja mitäs me harjoiteltiin... Aluksi oli kilpailunomainen suoritus ilman palkkaa: liikkeestä maahanmeno. Tässä meillä on korjattavaa koko liikkeessä. Mun käskytystapa, mun liikkuminen, jne. Koira on ihan okei. Ja sitten kun se on maassa, niin kyllä se siellä pysyy. Sitten treenattin kaukoja ja nää meillä vielä aivan alkutekijöissä, kun en taaskaan ole tiennyt miten opettaisin eteenpäin. Mutta nyt taas tiedän... kiitos jälleen kerran Lentsun. Puunkierron avulla reenattiin sivulletuloa, luoksetulon maahanmenoa ja pysähtymistä. Tää on ihan hyvä jo Welmulla. Ihana pentu. Osaa puolivuotiaana enemmän liikkeitä kuin meidän kolme vanhaa koiraa yhteensä.

Lopuksi paikallaanmakuu ja tää oli muuten jees, mutta juuri kun piti palata, niin W nousi ja tuli mun luo. Joten otettiin koko porukka lyhyempi makuu uudestaan. Sai Welmukin onnistumisen. Kotiläksynä nenän avausta. Tunnarikapulan piilotusta ja noutoa... katsotaan kuinka meidän käy.