Koukkuun jäin... senhän nyt arvasinkin

Niin, nimittäin facebookkiin... Kyllä, minä olen nyt myös siellä. Kauan pyristelin vastaan, mutta nyt oikeastaan mietin, että miksen sittenkin aikasemmin. Tosi kätevä systeemi pitää yhteyttä kaukana asuviin sukulaisiin ;-) sisko Salossa (autolla 45 minsaa on pitkä matka) ja puhelimet eivät toimi... veli Oulussa asti. Näkee nyt sitten sitäkin. Mutta oikeasti kaikki läx siitä, että siskontyttö lähti jenkkeihin vaihtariksi ja mikäpä sen parempi tapa pitää yhteyttä ja nähdä hänen juttuja siellä kuin facebook. Eli liityin joukkoon ja koukkuun jäin.

Blogin päivitys onnahtelee, kun se aika edelleen ei vain pysähdy. Päivät vierii eteenpäin ja syksy saapuu.. Päivityksiä syyskuulta... Agility tauolla.. olosuhteiden pakosta. En vain pääse treeneissä käymään tällä hetkellä ja oma treenaus on mulla aina ollut aivan surkeata. Onneksi koira osaa... olen menoss kahden viikon päästä piirinmestaruuskisoihin ja näyttää siltä etten treenaamaan pääse. No näillä mennään, muuksi tää ei muutu. Tokoilua sentään pystyy reenaa joka päivä vähän. Ei se kyllä enää puulta maistu, vaan Lentsu sai kyllä sellaisen kipinän syttymään, että saa nähdä mitä Welmusta tulee ja musta.. tai niin noi treenit on jotenkin niin mukavia ja niitä tulee tehtyä lenkkeilyn lomassa ja muutenkin pitkin päivää aivan huomaamattaan. Kiva laji! Ei tartte kuin olla ja omistaa koira! 

Syyskuussa ollaan harrastettu, kun kaikki harrastukset alkaa aina kovalla teholla näin syksyisin. Saanalla lentopalloa, ratsastusta, yleisurheilua, luistelua... ja mulla lentopalloa, koiratouhuja, hevostelua, Wiltsukin aloitti luistelun (tai voiko sitä sanoa aloittamiseksi) oli siis kax minsaa jäällä ja kaatui neljä kertaa. Sitten riitti! Kuulema menee uudestaan, kun "uhkailin", eli yhdet luistimet ja kax pientä, joista toinen saa mennä luisteluun. Wiltsu totesi, että se on hän, ei ainakaan kuulema Minni ;-) Saa nähdä mitä tuleman pitää ens kerralla.

No mutta yritän sitten soveltaa meidän kaikki harrastukset ja menemiset yhteen viikkoon! Jos joku ihmettelee, miksi pitää olla niin paljon kaikkea... niin sitä minäkin ihmettelen välillä. Mutta sitten ymmärrän itseäni, jos olen päivän tai illan kotona. Minua ei vain ole luotu kotona oleilemaan. Kivaa sekin on, mutta vain välillä. Sitten alan jo pyöriä ympyrää.. ja mietin että mitä sitä vois sitten tehdä.