Kuinka muistutan koiraani...

Eipä uutta auringon tai vesisateen alla... päivät vierähtää nopsasti ja ei oikein tahdo pysyä kyydissä. Koiratreenit on olleet lähinnä harjoituksia ruoka-aikaan, mutta Welmu on jo tosi taitava. Tarjoo istumista nykyisin aina ensin, mutta hoksaa suht nopeasti mitä halutaan. Tällä hetkellä ruoan saa, kun tulee vierelle ja ottaa katsekontaktin. Saana edelleen päivittäin puuhaa sen kanssa. Käy pienillä lenkeillä ja opettaa tavoille. Eilen olikin kylässä Riki ja Nata, jotka eivät voi oikein ymmärtää tuollaista pentua. Riki ei ollut alkuun kuulema näkevinäänkään ja kyllä käy kovasti komentamassa tavoille, jos tulee liian lähelle leikkimään. Nata tykkää ja ei tykkää, riippuu Natasta ja sen päivästä. Mutta annetaan isoäidin jo tehdä omat ratkaisut... ;-)

Kävin sitten eilen Salossa saakka... heh... visiitillä.. ja kotiin tuliaisina mulla oli samanlainen kampaus kuin villiksillä.. nythän on se jokin kisakin käynnissä, kuinka muistutan koiraani.. Siskon tyttö käytti mun päätäni ja tukkaa näyttötyön suorittamiseen ja aiheena oli siis permanentti. Eipä oo mullakaan sellaista ollut sitten ysiluokan, mutta kiva tuli, kiitos vaan ahkeralle rullaajalle ja tekijälle, hyvä se on aloittaa nää kampaajahommat sieltä vaikeimmasta päästä. Tukkaa kun sattuu olemaan vaikka muille jakaa :-) Olen oikein tyytyväinen. Saanakin haluaa kiharat..

Pitihän sitä sitten vierailla ja käydä kahvittelemassa siskonkin luona ja sainkin maittavan päivällisen ja kahvin. Kun silleen menin yllättäen... hih. Terveisiä vaan Saloon. Salossa asustaa myös Taikan pennuista Pilvi (4 vee) ja Taikan siskon tyttären tytär Lilli... elikkä Natan lapsenlapsenlapsi. Ei mitenkään sekavaa tai hankalaa tässä koiramaailmassa. Lilli on syntynyt uudenvuodenpäivänä 2010. Niin ja kun äiti tälleen oli reissussa, niin mummo oli hoitelemassa lapsia. Sain pitää oikein vapaapäivää. Kiva joskus näinkin.

Tänään töitten jälkeen mentiinkin hetimiten tallille, kun oli Saanan Papu-päivä ja se tarkoittaa mun kohdalla... olen kuski ja siivoan karsinan. Passaan, haen hevosen tarhasta, laitan satulan ja juttelen muiden tallilaisten kanssa. Tiemummo (meillä on mummot eritelty... toinen on Tiemummo ja toinen Raision mummo) kävi myös tallilla, kun sattui olemaan Wilhelminan nimpparit ja äitinä taas onnelisesti olen unohtanut asian. No en ole juurikaan koskaan nimppareita juhlinut, mutta ihan mukavaa se on kun muistetaan. Wilhelmina ainakin oli tosi onnellinen saamastaan lahjasta.

Saana ratsasti Papulla ja pikkutytötkin pääsivät kävelemään. Saana oli oikein reipas ja Papu kuuliainen. Se taitaa vaan nyt nähdä pelkkää vihreää... kun joka välissä olisi kiva lähteä vähän laiduntamaan. Sitä se kesä teettää. Welmukin pääsi hetkeksi vapaaksi, mutta oman turvallisuutensa vuoksi ei ollut kauan. Se kun ei sitten ollenkaan pelkää hevosia, menee tyynesti viereen seisomaan. On aika hassun näköistä, kun Welmu on kavion kokoinen... no toivottavasti ikä tekee tehtävänsä ja joskus myös varoo hevosia.